Kauneudesta

En tiedä, olenko niin sensitiivinen ihminen, että pidän elämää ja maailmaa usein aika raskaana ja raadollisena. Arki ei yleensä ole hirveän hehkeää. Oma pyrkimykseni on, että se olisi tyydyttävää. Jos arki olisi tyydyttävää, ajattelisin, että se olisi onnellista. Perspektiivikysymys.

Koska siis koen elämän jokseenkin kai kyynisesti, olen yhä tietoisemmin alkanut etsiä vastapainoksi kauneutta. Kirjoitettuani sanan kauneus, tulee heti joku perkeleen akateeminen tarve, määritellä se. Kaivaa muistin sopukoista kuulemiani filosofisia määritelmiä käsitteelle. Mutta mihin nyt itse sanalla intuitiivisesti viittaan, ilman tietoisen filosofista jäsennystä, on yksinkertaisesti sellaiset asiat, joita koen kauniiksi, joista saan esteettistä mielihyvää ja joita siksi yritän tuottaa ja kerätä ympärilleni.

Oi, miten uskomaton projekti monien kodeista ja sisustuksista näyttää tulleen. Projekti se on meilläkin. Kyllä kyllä. Ei käy kieltäminen. Tosin se tosiseikka, että elää kahden lapsen kanssa, joista etenkin pienempi kuljettaa jatkuvasti kaikkia yltämiään tavaroita ympäri huushollia, hillitsee sisustusunelmia. Toinen elämää kaikkinensa hillitsevä tosiseikka on se, että joka päivä pitää laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja siivota. Se vie ison osan energiaa päivästä, yksinkertaisesti.

Joka tapauksessa kodit ja sisustukset ehkä kertovat tästä universaalista kauneuden kaipuusta. Katson juuri ulos ikkunasta, talviseen maisemaan, pakkasen huurtaamiin puihin. Tästä nautin. Saan voimaa. Maisemista, kuvista. Siksi myös maalle muutto on tehnyt hyvää. On ihanaa nähdä kauneutta ympärillään joka päivä. Luontoa, avaruutta, hiljaisuutta. Siksi halusin myös vanhan talon, koska pidän niiden estetiikasta. Kauniit asiat rauhoittaa, saa mielen levollisemmaksi.

Maisema pihalta.

Mietin tässä lähtisinkö hakemaan lapset kävellen päiväkodista. Jaksaisikohan kaksivuotias tuossa 13 asteen pakkasessa taapertaa kotiin metsän halki. Niin. Suorin reitti päiväkotiin on metsä poikki. Se on tätä maaseutuelämää. Tai pikku maalaiskylän elämää, sillä tosiaan päiväkoti ja alakoulu meillä on täällä – omassa kylässä.